Löysin aarteen!
Eeva Haavisto: Sata kansanomaista kuviokudinmallia, 2. p. 1948, WSOY
Taisi olla viime kesänä, kun jossain täällä blogimaailmassa näin maininnan tästä Eeva Haaviston kirjasta. Kirjan nimi kuulosti niin houkuttelevalta - SATA kuviokudinmallia - että se jäi mieleeni kummittelemaan. Tarkistin, että omasta kirjastostamme sitä ei ainakaan löydy, mutta en saanut aikaiseksi tehdä siitä kaukohakupyyntöä. Samoin olin muutamaan otteeseen tutkinut nettiantikvariaattien listoja ja havainnut, että kirja on ilmeisesti aika hankalasti saavutettavissa.
Vihdoin viime viikon perjantaina kävin tekemässä kaukolainapyynnön kirjasta. Samana iltapäivänä laitoin lähinnä huvikseni ja kokeilumielessä kirjan Antikka.netin puutelistalle. Oletin, että kirjaa ei löydy ainakaan kovin nopeasti, ja saattaisin joutua uusimaankin etsintäkuulutuksen. Mutta kas ihmettä, jo lauantaina aamupäivällä sain yhteydenoton yhdestä Antikka.nettiin kuuluvasta antikvariaatista, että heillä on ko. kirja. Tein kaupat siltä istumalta, ja kirja saapui tänään! Suosittelen ehdottomasti tuota Antikka.netin puutelistahakua; sieltä saattaa hyvinkin tärpätä, jos on etsimässä jotain harvinaisuutta!
Kirjastossakin oli toimittu nopeasti, enkä enää ehtinyt perua kaukolainapyyntöä, ja tänään tuli sieltäkin ilmoitus saapuneesta kirjasta.
Eeva Haaviston kirja on ihana! Se sisältää pelkästään ruutukaavioita lapasista, jotka on nimetty lähinnä Etelä-Pohjanmaan ja Kymenlaakson pitäjien mukaan. Viitteeksi on annettu silmukkamäärät ja suurimmasta osasta on mainittu kuvioiden alkuperäisvärit.
Kirjan alussa Haavisto kertoo noin kymmenen sivun verran kudinten historiasta.
Tämä seuraava helpottaa huomattavasti harmitustani siitä, että olen niin hidas neuloja. Ei sitä ennenkään ole turhia hötkyilty eikä parissa illassa sukkia kudottu:
11 p. toukokuuta. Tänään kertaan sukkalankaani.Vihdoin viime viikon perjantaina kävin tekemässä kaukolainapyynnön kirjasta. Samana iltapäivänä laitoin lähinnä huvikseni ja kokeilumielessä kirjan Antikka.netin puutelistalle. Oletin, että kirjaa ei löydy ainakaan kovin nopeasti, ja saattaisin joutua uusimaankin etsintäkuulutuksen. Mutta kas ihmettä, jo lauantaina aamupäivällä sain yhteydenoton yhdestä Antikka.nettiin kuuluvasta antikvariaatista, että heillä on ko. kirja. Tein kaupat siltä istumalta, ja kirja saapui tänään! Suosittelen ehdottomasti tuota Antikka.netin puutelistahakua; sieltä saattaa hyvinkin tärpätä, jos on etsimässä jotain harvinaisuutta!
Kirjastossakin oli toimittu nopeasti, enkä enää ehtinyt perua kaukolainapyyntöä, ja tänään tuli sieltäkin ilmoitus saapuneesta kirjasta.
Eeva Haaviston kirja on ihana! Se sisältää pelkästään ruutukaavioita lapasista, jotka on nimetty lähinnä Etelä-Pohjanmaan ja Kymenlaakson pitäjien mukaan. Viitteeksi on annettu silmukkamäärät ja suurimmasta osasta on mainittu kuvioiden alkuperäisvärit.
Kirjan alussa Haavisto kertoo noin kymmenen sivun verran kudinten historiasta.
Tämä seuraava helpottaa huomattavasti harmitustani siitä, että olen niin hidas neuloja. Ei sitä ennenkään ole turhia hötkyilty eikä parissa illassa sukkia kudottu:
17 p. toukokuuta. Tänään aloin todenteolla kutoa sukkiani.
5 p. heinäkuuta. Kudon vielä harmaita sukkiani.
12 p. elokuuta. Olen jälleen kutonut sukkaani.
8 p. lokakuuta. Iltaisin kudon harmaita sukkiani ja toisinaan karstaan.
(Eeva Haavisto: Sata kansanomaista kuviokudinmallia, 2. p., s. 17)
No, ehkä pitää ottaa huomioon, että nuo ovat 13-vuotiaan kartanonneidon päiväkirjamerkintöjä vuodelta 1799. Ehkä tyttösellä on ollut jotain muutakin puuhaa kuin sukankudontaa. Mutta toisaalta, niinhän on meillä nykyajan naisillakin. Harva meistäkään on kokopäiväinen sukankutoja.
Ja vielä E. H. kirjoittaa näin hienosti:
Ja vielä E. H. kirjoittaa näin hienosti:
Ja kutimemme kanssa voimme paeta nykyisyydestä muistojen maailmaan - päivän hämärtyessä illaksi soivat puikot rauhoittavaa säveltään.
Eikä suinkaan ole vähintä se kauneus, minkä luomme, ja se ilo, minkä kudin tuo arkiseen aherrukseemme.
/.../Kudin on kuljettanut Suomen naisen sielullisten ja aineellisten murrosten läpi, antanut aineellista lämpöä, sielunlämpöä, mielenrauhaa. Suomen nainen on kutimensa ääressä saanut uusia virikkeitä ja uuden uskon vaikeinakin aikoina. Pikkulasten villanuttuihin on pantu sukupolvien toiveet, silmukka silmukalta, kerros kerrokselta on rakennettu uutta elämää.
Siunattu kudin.
(s. 20 - 21)
*****
Tässä vielä muutama muu retrohenkinen kirjo- ja perinneneulekirja kirjastosta:Vibeke Lind: Perinneneuleita, Kauppiaitten Kustannus Oy, 1983
Neovius, Kansanomaisia kirjomalleja, 1979
Eva Maria Leszner: Kirjokintaita ja -myssyjä, Otava, 1982
Neovius, Kansanomaisia kirjomalleja, 1979
Eva Maria Leszner: Kirjokintaita ja -myssyjä, Otava, 1982
Kommentit