Meillä vietettiin tänään kymmenettä hääpäivää, ja tasan kaksi viikkoa sitten tuli 20 vuotta seurustelua täyteen.

Mies oli tänään tullut töistä kukkakaupan kautta ja jätti kukkapuskan tuulikaappiin siksi aikaa, että toi muut kauppatavarat keittiöön. Tarkoituksenaan oli ilmeisesti antaa kukat sitten hetken kuluttua kaikessa rauhassa.

Mutta eikös poika (5) löytänyt kukat ja tuli puketti kädessään keittiöön: "Hei, mitäs nää on? Nää taitaa olla äitille!" Siinä meni isin yllätys.

Kun sitten miehen kanssa siinä halittiin ja vähän kuiskuteltiin ja toivoteltiin toisillemme hyvää hääpäivää, poika ja tyttö (3) seisoivat takanamme, ja isoveli selosti tapahtumia koko ajan pikkusiskolle. "Kato, mitä ne nyt… ne halii!" Kun itselleni sitten tulivat tuttuun tapaan liikutuksen kyyneleet silmiin, niin selostus jatkui: "Voi ei, nyt taisi tulla harmi!" Siinä vaiheessa niin sanotusti repesimme! Kyllä meillä on varsinaiset selostajat!

Heti tämän jälkeen poika meni jälleen eteisen suuntaan ja löysi sieltä roskapussin, joka oli odottamassa seuraavaa ulos menijää. Poika tuli keittiöön roikottaen roskapussia ja totesi: "On täällä isillekin jotain hommia!" Niin että äiti sai ruusut ja isi roskapussin, näinhän se menee! ;D Tuo poika se sitten osaa laukoa noita lausahduksiaan aina niin sopivissa tilanteissa ja niin mainioilla äänensävyilläkin vielä, että kyllä niille saa nauraa melkein päivittäin.

Tässä vielä teille kakkua, ei me tätä kokonaan jakseta itse syödä… tai no, puolet oikeastaan meni jo, kun tarjottiin vähän naapureillekin.

164476.jpg