Että voi olla vaikeaa yksien lapasten neulominen! Siis kun yhden tumppuparin neulomiseen saa kulutettua kolme päivää. Tai iltaa. Aloin neuloa näitä siitä viimeisestä 154-värisestä Kureyon-kerästä ilman mitään suunnitelmaa. Langan loppumisen pelossa loin ensin mahdollisimman vähän silmukoita, 7 per puikko. Varresta tuli turhan tiukka, joten purkuun. Mallikuviostakaan ei ollut suunnitelmaa, ja aloin vain tehdä leveää palmikkoa. Ei tullut hyvä. Purkuun. Ja edelleen epäröin langan riittävyyttä, joten päätin kokeilla kynsikkäitä. Liian vähän silmukoita, jotta olisi saanut sormen tyngät siisteiksi. Purkuun. Lopulta sain toisen tumpun valmiiksi, lanka poikki ja sovitus. Tulikin liian lyhyt.
Tässä vaiheessa aloin jo tehdä toista tumppua, jota myös purin monen monta kertaa, en enää muista miksi. Sen sain lopulta sopivaksi, ja kun lankaa vielä jäi, niin purin eka tumppua vähän ja neuloin siihen pari kerrosta lisää pituutta.

Huhhuh, että olikin kova homma. Kannattaakohan meikäläisen haaveillakaan mistään pitsihuiveista, kun perustumppukin on näin tuskan takana.

44926.jpg

Malli: omasta päästä, muotoutui työn edetessä (todellakin!)
Lanka: Noro Kureyon 154, 50 g (jäi noin metrin pätkä lankaa)
Puikot: 5 mm Susanne's bambut

Päivi oli jälleen kehunut yhtä Salossa olevaa lankakauppaa, ja kun meiltä ei sinne ole kuin puolen tunnin matka (muuten vain ei tule koskaan käytyä siellä suunnassa), niin päätin haluta sinne. Harmi, että idea tuli vasta hyvin myöhään iltapäivällä. Kävin ensin kyseistä liikettä vastapäätä, kadun toisella puolella, olevassa lankakaupassa. Sieltä ostin yhden kerän Zitron Loftia (100 % merinovillaa) ihan vain huvikseni. Siitä voisi tulla vaikka pipo tyttärelle tai itselleni. Ja siellä vihdoin pääsin käsiksi myös Merinosilkiin. Pitsihuivi-/shaalilangaksi johonkin tulevaisuuden projektiin. Valitsin luonnonvalkoisen enkä alkuperäisten suunnitelmien mukaan punaista, kun nyt olin jo ehtinyt ostaa tuota lähes vastaavaa Silviaa punaisena.

44925.jpg

Tuossa kaupassa oli tosi kiva myyjä, ja tulikin turinoitua sen verran, että kello oli seitsemää vaille sulkemisajan, kun vasta ehdin siihen lankakauppaan, johon varsinaisesti olin menossa.

Ensisilmäys jo kertoi, että kyseessä on paikka, joka on ainakin melko lähellä lankataivasta. Ainakin lankojen määrän suhteen. Mutta, mutta. Se myyjärouva ei vastannut edes tervehdykseen! Mulkaisi vain, mutta ei vastannut! Jos en olisi tullut varta vasten tutustumaan tähän kauppaan ja jos en olisi jo ehtinyt havainnoida ihania lankahyllyjä, niin olisin takuulla kääntynyt kannoillani! En tiedä, johtuiko pärstäkertoimesta vai mistä, että kyseinen henkilö ei katsonut tarpeelliseksi tervehtiä asiakasta. No, langat olivat ihania. Tosin aikaa oli niin vähän, että lähinnä vain kahmaisin syliini joitakin lankoja, mitä eteen sattui. Pari kerää punakirjavaa Grestalin Baby Ull  -merinolankaa, pari kerää vaaleaa Hippyä ja yksi kerä pastellikirjavaa Nalle Coloria. Ai niin, ne Päivinkin mainitsemat Addin kullatut, pitkät 2,5 mm:n pyöröt ostin! Vasta kassalla huomasin, että multahan jäi yksi soppi siellä takana katsastamatta ihan kokonaan!

44924.jpg

Haluaisin siis periaatteessa palata tuohon kauppaan joskus paremmalla ajalla, mutta vähän kyllä kismittää se myyjän käytös.