Pikkuhiljaa, muutaman kuukauden tauon jälkeen, katse alkaa harhailla neuleista tuonne ristipistotöiden puolelle. Ajattelin jossain vaiheessa, että neulon nämä talvikuukaudet ja sitten kun neuleet alkavat tuntua liian tukalilta tehtäviltä, niin siirryn noihin vilpoisampiin ristipistoihin. Nyt alkaisi olla jo päivän mittaan riittävästi päivänvaloa, sillä sitä nuo pienillä pistoilla ja kymmenillä eri värisillä langoilla tehtävät ristipistotyöt vaativat - ainakin minulla. Mutta kun vielä olisi niin paljon neulottavaa... Milloin tulee se päivä, että pystyn vaihtamaan lajia? Voisihan sitä tietysti yrittää tehdä sekä neuletta että ristipistoa vuorotellen. Monen neuleen ja taas monen ristipistotyön välillä sukkuloiminen ei tunnu yhtään hankalalta, mutta mikähän siinä on, että neulominen ja pistely vuorotellen ja lomittain tuntuu oudolta ajatukselta? Asennevika selvästi.

Mutta tässä muutama työ, jotka ovat ns. päällimmäisiä keskeneräisiä. Muitakin on lukuisa joukko, mutta ehkä esittelen niitä joskus toiste.

Ensin Lavender & Lacen Emma's Garden. Työ on jo aika pitkällä, vähän kukkia vielä puuttuu ja alaosan valkoinen pitsimäinen pistely.

55220.jpg

Toinen L&L:n malli, The Guardian Angel:

55222.jpg

Tässä on oikea aarteeni: Passione Ricamon Cesto di Lilla - The Lilac Basket. Olen aivan hulluna syreeneihin (tai sireeneihin), niin luonnossa kuin kuvinakin. Tämä Passione Ricamon malli on joitakin vuosia vanha eikä sitä enää saa mistään. Olin nähnyt tästä kuvia ja haikaillut sen perään, mutta melkein jo alistunut kohtalooni, että en sitä mistään koskaan tule saamaan käsiini. Kunnes sitten viime loppukesästä, muutaman mutkan kautta sain sen. Se on niin kaunis ja ihana! Mutta jonkin verran työläs: värejä on 66, mutta pistoja kuitenkin vain 200 x 130, mikä tarkoittaa sitä, että monet väreistä ovat sellaisia, että niillä tulee vain muutama pisto sinne tänne.

55223.jpg

55224.jpg

PS. Olen jäänyt siinä kiikkimeemissä satimeen vaikka kuinka monessa blogissa, mutta laiskuuttani en ole jaksanut edes kommentoida. Ajattelin, että jos kommentoin yhteen, niin sitten on kommentoitava kaikkiin, ja se taas tuntui ihan ylivoimaiselta tehtävältä! ;D  En myöskään viritä samaa ansaa tänne omaan blogiini, vaikka kovasti aina toivonkin kommentteja, koska ne ovat todiste siitä, että joku näitä juttuja lukee eikä vain mittari raksuta itsekseen.