Hahhaa, kylläpä tuli hauska sanaleikki.

Alkaa kai vähän jo löytyä meikäläisestäkin tosineulojan tunnuspiirteitä. Tilannehan oli siis se, että lähdin lauantaina aamupäivällä yksin ihan vain ruokaostoksille lähimarketiin. Sopivasti samassa rakennuksessa on Vapaa Valinta. En enää edes muista, meninkö hakemaan sieltä jotain tiettyä juttua, mutta lankahyllyille joka tapauksessa päädyin. Suunnitelmissani ei ole tosiaankaan ollut neuloa tytölleni pipoa, mutta NeliRaita-Woolien kohdalla sellainen ajatus sitten iski, ihan puun takaa, kuten nykyään sanotaan. Niinpä siitä pari kerää vaaleanpunaraitaa koriin ja kassalle.

Kotona oli pakko heittää lanka heti puikoille. Näitä eri raitapipojahan on näkynyt lehdissä ja blogeissa vaikka kuinka paljon, mutta minulla ei tähän ollut mitään ohjetta, pipo muotoutui taas neulomuksen edetessä. Neuloin langan kaksinkertaisena ja tarkoituksella siten, että lankojen raitojen värit eivät menneet kohdakkain vaan lomittain. En halunnut tarkkarajaisia raitoja, vaan vähän tuollaiset liukuvat. Ihan kivasti ideani onnistuikin.

Eilen illalla sitten pipo oli valmis. Sileää pyöröneuletta oli hauska neuloa tässä työnteon ohessa.

Meillä vain on se ongelma, että kun lapsista toiselle tekee jotain, niin tietysti toinenkin haluaa. Poika haluaa nyt sitten kuulemma pipon samanvärisestä langasta kuin ne Aili-tumppunsakin, eli vihreänturkoosinkirjavasta. Wooliahan on sopivasti olemassa sellaistakin, mutta tuosta meidän VV:sta näkyi olevan loppu. No, täytyypä katsella muualta, kunhan ehdin.

Tässäpä kuva. Valaistus taas on mitä on.
33541.jpg

Joskus palvelu on nopeampaa kuin arvaakaan.
Osuin perjantaina jonkun blogin kautta johonkin sivulle - en tietenkään muista mistä mihin - jossa oli videonpätkä sisältä purkautuvan kerän kerimisestä. Siinä oli käytetty sellaista pulikkaa. Näytin videon miehelleni ja kysäisin, että mitä arvelisi, pystyisiköhän appiukko sorvaamaan minulle sellaisen. Ei tarvitsisi olla mitenkään kruusattu eikä viimeisen päälle viimeistelty, kunhan muoto olisi sinnepäin.

Lauantaina sitten mies ja lapset menivät koko päiväksi papan ja mamman luo (jotta minä sain taas edes yhden kunnollisen, rauhallisen työpäivän). Ja tuliaisina sieltä oli papan sorvaama pulikka. Kai sillä joku oikea nimikin on olemassa, mutta minusta se muistuttaa katkaistua piirakkapulikkaa, joten olkoon pulikka.
Ja sattuipa sopivasti, että toinen raita-Wool-kerä oli sisältä niin tuhannen takussa, että se oli pakko keriä uudelleen. Kun olin ensin siis käyttänyt sen selvittämiseen monta tuntia. Tulipa siis tehtyä ensimmäinen sisältä purkautuva kerä uudella apuvälineellä. Tässä:
33540.jpg

No nythän pitää siis tietysti tehdä papalle kiitokseksi sukat. :)